Pelien Tampere

Tamperelainen pelitutkimus tunnetaan laajuudestaan ja monitieteisyydestään. Se on ollut osaltaan luomassa pohjaa paikallisen pelinkehittäjäyhteisön osaamiselle ja hyvälle ilmapiirille – ja tunnustelee tietä tulevaisuuden peliyhteiskuntaan.

”For science and the greater good of gaming!” julistaa tamperelainen peliyritys Moido Games verkkosivuillaan. Vuodesta 2007 toiminut yritys tekee sekä alihankintaa että omia pelejä. Kiinnostus pelitutkimukseen juontaa juurensa vuosien takaa ajalta, jolloin kaksi yrityksen perustajista oli tutkijoina Tampereen yliopistossa.

– Moido Games on edelleen mukana erilaisissa tutkimushankkeissa. Siitä on käytännön bisneshyötyä meille, ja toisaalta meillä on aina ollut vahva halu antaa yhteiskunnalle jotain takaisin sekä ylipäänsä tukea pelitutkimuskulttuuria, kertoo Jani Nummela, Moido Gamesin operatiivinen johtaja ja yksi sen perustajista.

Tampereen yliopiston pelitutkimusryhmä Game Research Lab on Suomen suurin yksittäinen pelitutkimuksen osaamiskeskittymä, jossa yhdistyvät tutkintoon johtava opetus ja laajaa yhteistyöverkostoa hyödyntävä monitieteinen tutkimus.

– Meillä on tosiaan ollut 1990-luvulta lopulta lähtien tutkimusryhmässä poikkeuksellisen paljon sekä syvyyttä että laajuutta: kymmeniä tieteen erikoisaloja ja hyvin erilaisia pelien lajityyppejä, teoreettista monipuolisuutta ja käytännön ilmiöihin ankkuroituvia tutkimushankkeita, kuvaa ryhmää johtava professori Frans Mäyrä.

Tampereen seudun pelinkehittäjien yhteisö on tiivis ja ilmapiiri avoin. Pelitoimialan yrityksiä on kymmeniä, ja Tampereen kokoisessa kaupungissa saman alan ihmiset löytävät helposti toisensa.

– Meillä on jatkuvasti erilaisia kokoontumisia, illanviettoja, yhteistä testaamista ja vastaavaa. Samoin yhteydet tutkijayhteisöön ovat erinomaiset, ja esimerkiksi Suomen Pelimuseon perustamiseen johtanut hanke on oikein hyvä esimerkki paikallisen verkoston vahvuudesta, Nummela kertoo.

Nummela arvioi, että innovatiivinen pelitutkimuskulttuuri on osaltaan vaikuttanut pelialan suotuisan ilmapiirin muodostumiseen seudulla. Monet yritykset ovat puolestaan ymmärtäneet sen, että tutkimuksessa kannattaa olla mukana.

– Silloin voi perustellusti sanoa tietävänsä, mihin ala on kehittymässä, Nummela toteaa.

– Osaltaan tutkimus voi olla ennustamassa ja hahmottelemassa tulevaisuuden vaihtoehtoja. Miten esimerkiksi voidaan tarjota pelaajille viihdettä, taidetta ja vuorovaikutusta, joka ankkuroituu positiivisella tavalla heidän elämäänsä ja antaa toisaalta yritystoimijoille mahdollisuuden profiloitua, Mäyrä sanoo.

Esimerkki sekä tutkimusta että tuotekehitystä palvelevasta hankkeesta on vaikkapa Hybrid Social Play. Hanke tutkii Tekesin rahoituksella, yliopistojen ja yritysten yhteistyönä sitä, mihin digitaalisuus voi kehittää perinteisempiä pelejä ja leluja.

– Miten esimerkiksi voidaan yhdistää lautapelejä ja virtuaalilaitteita, jolloin saadaan osaksi lautapeliä pädillä pelattava sovellus ja siihen liittyvät palvelut, Nummela sanoo.

– Saadaan siis tuttu peli uutena kokemuksena, Mäyrä jatkaa.

Jos tulevaisuuden yhteiskunta on peliyhteiskunta, Ludic Society, tamperelainen tutkimus- ja pelinkehitysyhteisö on siihen jo hyvin valmistautunut. Tampereella tiedetään, että ”kaikki pelillistyy” ja tätä ilmiötä pitää ymmärtää ja hyödyntää mahdollisimman monin tavoin.

Tampereella toimivassa Poliisiammattikorkeakoulussa ollaan kiinnostuneita siitä, millaisia mahdollisuuksia ennakkoluuloton suhtautuminen peleihin ja pelillistymiseen avaa. Pelillisyydestä ja peleistä haetaan hyötyjä esimerkiksi poliisin ennaltaestävään toimintaan ja siihen liittyvään yhteiseen ongelmanratkaisuun erilaisten kumppanien kanssa.

Poliisiammattikorkeakoulu on mukana kansainvälisessä Unity-hankkeessa, jonka tavoitteena on tehokkaampi ja vaikuttavampi lähipoliisitoiminta. Se vastaa hankkeessa koulutuksen kehittämisen työpaketista, ja on tuonut kehitystyöhön mukaan pelillisen lähestymistavan. Lopputuloksena voi siis olla peli, mutta ensin selvitetään, millaista sisältöä siihen tarvitaan ja millaisia taitoja sen avulla halutaan kartuttaa.

– Peli voi toimia ongelmanratkaisun kouluttajana ja avata vaihtoehtoisia kehityskulkuja. Siinä voidaan harjoitella myös vaikeammin tavoitettavien asiakasryhmien kohtaamista ja kasvattaa poliisin ymmärrystä heidän näkökulmistaan, tutkija Pirjo Jukarainen pohtii.

Kehittelyssä hyödynnetään yhteistyötä Tampereen yliopiston ja muiden oppilaitosten kanssa, samoin yritysten ja lukuisten muiden toimijoiden kanssa.

Pelillisyys avaa monenlaisia mahdollisuuksia poliisikoulutuksessa. Esimerkiksi rikospaikkatutkintaa tai onnettomuuspaikalla toimimista on mahdollista harjoitella uudella tavalla, jos opetukseen tuodaan virtuaalisia elementtejä.

– Virtuaaliympäristössä pääsee mukaan tilanteeseen, saa kokemuksen sen monimutkaisuudesta ja siitä, mitä kaikkea tilanteessa pitää havainnoida samanaikaisesti, kertoo Jukarainen.

– Virtuaalisesti voisi harjoitella myös sellaisia tilanteita, joiden järjestäminen muuten on hankalaa, erittäin kallista tai osallistujille vaarallista, jatkaa tutkija Joanna Kalalahti.

Uudenlaisia, pelillisiä koulutusratkaisuja suunnitellaan Poliisiammattikorkeakoulussa pedagogiikka edellä – tarkoitus ei ole tehdä vauhdikasta poliisipeliä vaan avata esimerkiksi mahdollisuuksia kokeilla ja kokea, millaisia tuloksia erilaiset toimintatavat voivat tuottaa. Oppimispelien pitää siis pohjautua tutkittuun tietoon ja opittua pitää jälkeenpäin jäsentää yhdessä, mutta samalla oppimisesta saa ja pitääkin nauttia.

– Kun ihminen nauttii siitä, mitä tekee, hän on motivoitunut ja se helpottaa oppimista, Kalalahti sanoo.

– Pelissä voidaan mahdollistaa oppijalle flow-kokemus, jossa oppiminen tapahtuu kuin itsestään. Edellyttäen tietysti, että pelin sisältö on huolellisesti mietitty ja jäsennelty, Jukarainen jatkaa.