Oscar-kelpoista tarinankerrontaa TAMKin opein
18.12.2015Tampereella on seurattu Oscar-ehdokkaiden valintoja tänä talvena tavallista tarkemmin. Suomea edustavan Miekkailija-elokuvan käsikirjoittaja Anna Heinämaa on hionut elokuvakäsikirjoittamisen taitojaan Tampereen ammattikorkeakoulussa.
Anna Heinämaa aloitti aloitti opintonsa TAMKin elokuvakäsikirjoittamisen maisteriohjelmassa vuonna 2010, ja tunsi heti tulleensa kotiin, tarinankertojien keskuuteen. Tarinankertominen on Heinämaalle taito, joka joillain on, ja monilla ei. Sitä voi imeä itseensä pienestä pitäen kirjoista ja elokuvista kuuntelemalla, lukemalla ja katsomalla.
– Koulutuksen avulla voi sitten tarkistaa olemassaolevan taitonsa, hioa sitä ja – kuten TAMKin opetuksessa hienosti tapahtui – saada työkalut visuaaliseen kerrontaan, Heinämaa kertoo.
Heinämaan kirjallisessa taustassa on muun muassa kaunokirjallisuutta ja kuunnelmia. Ennen TAMKin opintoja kirjoittaminen oli kuitenkin tauolla kymmenen vuotta, kun romaanin kirjoittamisen raskaaseen prosessiin ryhtyminen ei enää tuntunut järkevältä eikä elämäntilanteeseen soveltuvalta. Elokuvakäsikirjoittamisen opiskelu olikin samalla mieluisa tie takaisin kirjoittamiseen.
– Olen aina rakastanut elokuvia. Olen suurkuluttaja, joka katsoo kymmenen leffaa viikossa! Ja toisaalta valkoisen paperin kammo hellittää, kun uuden oppiminen vie huomion.
Miekkailija-elokuvan aihio oli jo olemassa, kun Heinämaa aloitti opinnot TAMKissa. Se oli saanut alkunsa Haapsalussa: Heinämaa havaitsi, että kaupungilla kulkee huomattavan paljon ihmisiä miekkailukassien kanssa. Heinämaa on miekkalija itsekin, joten hän selvitti, mihin nämä ihmiset olivat matkalla.
– Sitä kautta löytyi miekkailukerho ja sen perustajan Endel Nelisin tytär Helen, joka kertoi isänsä elämästä ja kehotti kirjoittamaan siitä, Heinämaa kertoo.
Mutta miten voi kirjoittaa, kun on lopettanut kirjoittamisen ja käsillä silti on aihe, joka suorastaan pyytää saada tulla kerrotuksi kaikille? Heinämaan ratkaisu oli välineen vaihto, siirtyminen romaanista elokuvaan.
Teema toistuu omalla tavallaan Miekkailijassa, jossa päähenkilö löytää Neuvosto-Viron oloissa omalle intohimolleen uuden ulospääsyn. Endel Nelis joutuu luopumaan miekkailusta lajin huipulla ja vetäytymään pikkukaupunkiin pysyäkseen piilossa Stalinin salaiselta poliisilta. Siellä hänestä tulee lasten miekkailunopettaja, jonka työn jäljet kantavat nykypäivään asti. Stalin kuolee, vainot päättyvät, miekkailukerho jatkaa toimintaansa Haapsalussa.
– Rakkaudella istutettu pieni taimi kasvaa edelleen, Heinämaa kiteyttää.
Miekkailija ei ole dokumentti, vaikka sen taustalla on Endel Nelisin elämäntarina ja 1950-luvun Viron tilanne. Heinämaa kertoo haastatelleensa tarinan aikoina eläneitä ihmisiä saadakseen emotionaalista tuntumaa maailmaan, johon elokuva sijoittuu. Samalla löytyi esikuvia joillekin elokuvan henkilöille. Loppu on kuitenkin fiktiota ja käsikirjoittajan omaa työtä.
– Käsikirjoittaja tekee elokuvan tarinan, maailman ja henkilöt ja rakentaa sen moraalisen näkökulman. Yksin. Sikäli olen siis erittäin kiitollinen TAMKin koulutuksesta, sillä kirjoitin Miekkailijaa opintojen aikana ja osana niitä.
Heinämaan mukaan käsikirjoittajan vastuu on raskas, sillä elokuvassa tarinan merkitys korostuu. Jokaisella katsojalla on tarinan kielikorva, jota ei muotokikkailuilla hämätä.
– Jos elokuvaa katsoessa tulee tunne, että nyt ei jaksa enempää, käsikirjoituksen kanssa on todennäköisesti tupeksittu.
”Vehkleja sai Kuldgloobuse nominatsiooni”, iloitsi elokuvan virolainen Facebook-sivu joulukuun puolivälin lähestyessä, kun Miekkailija siis valittiin Kultainen maapallo -kisan ehdokkaaksi parhaan ulkomaisen elokuvan kategoriassa. Samaan aikaan jännitys tiivistyi myös Oscar-rintamalla, missä Miekkailija oli Suomen vuoden 2016 virallinen edustaja ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkaaksi. Heinämaa suhtautuu palkitsemisiin maltillisesti.
– Toivon silti sydämestäni, että elokuva menestyy. Näin saataisiin enemmän huomiota sille, että hyvä tarina toimii.
Read this article in English >