No mikä se innovaatioalusta sitten on?

Millainen on fiksun kaupungin fiksu ja avoin innovaatioalusta? Onko sellaisia olemassa? No on toki ja rakkaalla lapsella on monta nimeä. Living lab, innovation hub, co-working space, exhibition lab, hackaton, solutions lab, street lab, space for innovation tai innovation platform. Ja kaikki toki löytyvät myös erilaisina suomenkielisinä versioina.

Eri käsitteet edustavat saman rubikin kuution eri sivuja, mutta käsitetasolla emme välttämättä puhu samasta asiasta ja usein emme myöskään ymmärrä toisiamme. Tuska kasvaa suhteessa ilmiön uusien nimien määrään.

No mikä se innovaatioalusta sitten on?

Innovaatioalusta-ajattelussa tuntuu keskeistä olevan uuden ja ennalta-arvaamattomaan synnyttäminen ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tälle innovoinnille haetaan aikaa ja paikkaa toisaalta mahdollisimman vähän kahliten mutta toisaalta myös suunniteltujen prosessien ja palvelujen avulla. Ja toivottavaa olisi monenlaisten toimijoiden osallisuus ja yhteistyö; kansalaiset, yritykset, järjestöt ja kaupungit. Kantavana ajatuksena on nopea kokeileminen ja käyttäjälähtöinen kehittäminen ja testaus.

Mitä innovaatioalustoilla sitten tavoitellaan? Uusien innovaatioiden toivotaan buustaavan yritysten liiketoimintaa kasvuun mutta samalla pyritään isompaa kuvaa kohden; kaupunkikehitykseen löydetään älykkäitä ratkaisuja, jotka tekevät asumisesta ja elämisestä helpompaa ja säästävät energiaa ja kustannuksia. Uudet innovaatiot esimerkiksi liikkumisessa tai terveyspalveluissa lisäävät elämän laatua ja hyvinvointia.

Avoimet innovaatioalustat ovat älykkään kaupunkikehittämisen työkaluja. Alusta-ajattelu voidaan ulottaa laajalle; kaupunginosa tai katu voidaan nähdä alustana kehittää uusia ratkaisuja yhdessä asukkaiden ja yritysten kanssa, yritykset voivat keskenään muodostaa liiketoiminnan kehittämiseen alustoja, joissa tavoitellaan myös kaupunkikehityksen kannalta fiksuja uusia juttuja. Korkeakouluista löytyy start up toimintaa tukevia alustoja, joissa opiskelijat, yritykset ja tutkijat kohtaavat ja uusin tieto saadaan alustalla työstettäväksi.

Innovaatioalustoissa avoimuuden ja osallisuuden asteet sekä toimintatapojen mallit vaihtelevat. Olennaista kuitenkin olisi, että alustoja käytettäisiin tehokkaasti synnyttämään uutta ajattelua, uusia ideoita ja innovaatioita.

Vai miten sen nyt käsittäisi?

Edellä kuvattu on oma käsitykseni innovaatioalustasta ja sinun on varmasti erilainen. Onkin mielenkiintoista miten eri tavalla käsitämme ilmiöitä ympäröivästä maailmasta. Käsitysten erilaisuus riippuukin erilaisista kokemustaustoistamme ja arkikokemuksemme mukaan muodostuneista esikäsityksistä. Ilmiö on ulkoisesta maailmasta saamamme kokemus, josta aktiivisesti rakennamme oman käsityksemme. Uuden tiedon ymmärtäminen on riippuvainen meistä jokaisen kokemusmaailmasta, jonka avulla jäsennämme tietoa.

Oma käsityksemme esimerkiksi avoimesta innovaatioalustasta on kokemuksen ja ajattelun avulla muodostettu kuva havaitsemastamme ilmiöstä. Käsite on tavallaan universaali sillä se on riippumaton ulkoisesta todellisuudesta. Esimerkiksi dinosauruksen käsite on muodostettu jälkikäteen ja käsite on säilynyt vahvana. Innovaatioalusta käsite muodostuu sekä primaarista että sekundaarisesta ilmiöstä. Primaari-ilmiö on alusta, joka voidaan jollain lailla rajata esimerkiksi sosiaalisesti tai fyysisesti. Innovaatio on puolestaan sekundaarinen ilmiö, jolle on vaikea löytää vastinetta fyysisestä todellisuudesta.

Käsittäminen on siinä mielessä mielenkiintoista puuhaa, että me oletamme automaattisesti muiden käsittävän saman ilmiön samalla tavalla kuin me itse. Todellisuudessa jokainen meistä käsittää ilmiön eri tavalla eikä mitään ilmiötä voida koskaan tavoittaa kokonaisuudessaan. Jokaisen oma ilmaisu ja käsitys innovaatioalustasta on kokemuksemme rekonstruktio. Kun pyrimme hahmottamaan jotain ilmiötä, liitämme siihen erilaisia merkityksiä jo rajatessamme tarkasteltavaa kokonaisuutta. Kuitenkin meillä on taipumus esittää omat henkilökohtaiset käsityksemme yleisinä käsityksinä.

Käsittämisen dynaaminen luonne

Käsittäminen on siis dynaamista ja elää ja muuttuu ajassa. Ja jokaisella meistä on oma käsityksemme innovaatioalustasta. Oman käsityksemme varassa jäsennämme myös alustoihin liittyvää uutta informaatiota. Käsitteillä on kuitenkin jossain määrin konvention luonne eli yleisesti tietty yhteisö on sopinut edellyttävänsä tietyn käsitteen käytöltä joukon yleisiä ehtoja.

Tätä taustaa vasten matka kohti käsitteen konventioksi muodostumista edellyttää ymmärrystä sekä käsitteen teoreettisista lähtökohdista että yksilöiden ilmiölle antamista erilaisista käsityksistä. Tätä kautta voidaan päästä muodostamaan erilaisia käsitysluokkia ja myös ylemmän tason kategorioita ja paremmin ymmärtää käsillä olevaa ilmiötä.

Avointen innovaatioalustojen kehittämisessä olemme väistämättä tekemisissä sellaisen sekundaarisen ilmiön käsittämisen kanssa että matka käsitteen yhteisiin ehtoihin on vielä pitkä. Ehkä on kuitenkin helpottavaa ajatella, että yhteinen matkamme ei ole turhaa ja oikotietä ei ole. Me tulemme jatkossakin jokainen käsittämään alustailmiön omalla tavallamme, mutta jossain vaiheessa pystymme hyväksymään käsitteille yhteisiä ehtoja. Siinä vaiheessa ymmärrämme ilmiön tai osan siitä paremmin ja yhteistä kehittämistäkin on helpompi tehdä.

Antakaamme siis itsellemme ja toisillemme armoa ja pyritään olemaan turhautumatta. Innovaatioalusta tai joku muu vastaava käsite elää ja voi hyvin ja muuntuu jatkuvasti. Kun muistetaan, että yhtä totuutta ei ole olemassa, voidaan hyvillä mielin jatkaa keskustelua ja yhteisten ehtojen muodostamista.

Kirjoittaja toimii Tampereen kaupunkiseudun elinkeino- ja kehitysyhtiö Tredeassa yrityspalvelujen kehityspäällikkönä ja osallistuu avointen innovaatioalustojen kehitystyöhön 6Aika avoimet innovaatioalustat kärkihankkeessa. Kirjoittaja on väitöskirjassaan perehtynyt fenomenografisen tutkimusotteen kautta suomalaisen yhteisötalouden käsitteen muodostumiseen. Ja edelleenkin syttyy aina kun uusi ilmiö syntyy ja altistuu ihmisten erilaisille käsittämisen tasoille.