Mitä, MITÄ, löylyäkö?!

Tuulee, räntää vihmoo ja loska lentää. Keli ei estä esittelemästä kansainväliselle toimittajajoukolle ihanaa, upeaa talvi-Tamperetta. Pispala ei petä, Pyynikin näkötornin munkit ovat takuuvarmaa mielialankohotuskamaa. Tavataan Muumit, harjoitellaan vakoilua ja paljon muuta.

Sitten koittaa ilta, Suomensaaren sauna ja avanto. Ei kuulu mukinoita, kaikki ovat reippaina matkassa. Jenkkineito ei ole koskaan aiemmin nähnyt jäätynyttä järveä, Espanjan Jose tykkää kylmästä(!), Italian Claudio ottaa rauhallisesti ja käy täysin eleettä kastautumassa avannossa. Filmitähden näköinen venäläistoimittaja uskaltautuu hänkin avantoon.

Mutta tämä saksalaisrouva. Hän on eniten täpinöissään, kun on saunonut Saksassakin.

”MITÄ, eikö saunaan mennäkään alasti? Saksassa mennään, ja kaikki saksalaiset luulevat, että se on suomalainen tapa.” - No joo, mennään Suomessakin, mutta enimmäkseen perheen kesken. Julkisissa saunoissa ollaan kyllä uikkarit yllä.

”Juotavaa, juu ilman muuta. MITÄ, saako saunassa juoda myös olutta, vaikka siinä on alkoholia? Eikö se ole vaarallista?” – No joo, saunaolut tai kaksi ovat ihan paikallaan. Huomaatko, on jopa olemassa termi ”saunaolut”. On muuten myös sanonta ”saunakahvit”. Kuten päivällä puhuttiin, suomalaiset ovat kahvinjuojakansaa.

”Miten kauan saunassa kuuluu olla? Meillä Saksassa on määritelty tarkat minuuttimäärät.” – No saunassa ollaan niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Sitten ulos. ”Niin, mutta miten monta minuuttia?” – Ei sitä voi määritellä, jokainen ihminen on erilainen ja päivätkin ovat erilaisia. Joskus viisi minuuttia riittää, joskus löylyssä voi istua vartin tai enemmänkin. Seuraavaksi käytiin luonnollisesti keskustelu siitä, miten kauan pitää vilvoitella.

”WAS, man darf hier aufgiessen?!?” Saako saunassa tosiaan heittää löylyä?  - Tietenkin. Miten niin? Meillä Saksassa henkilökunta tulee saunaan ja vain henkilökunta saa heittää löylyä. Se tapahtuu puolen tunnin välein. Sitten löylynheittäjä pyörittää pyyhettä vimmatusti päänsä päällä, jotta löylyveden seassa ollut hyvä tuoksu leviää joka puolelle. – Suomineito on sanaton.

Sitten kohti järveä. Tuulee ja vihmoo edelleen ja laiturille on matkaa. Ensimmäinen yritys – vesiperä. Siispä takaisin saunaan lämmittelemään ja rohkeutta keräämään. Löylynheittoa, hieman olutta, rentoa oloa, nautiskelua. Uusi yritys, tällä kertaa onnistuu. Rouva kastautuu ja kiljuu. Juoksee saunalle ja kiljuu. Pääsee saunaan ja kiljuu. Ja sanoo, että olipa fantastista!

Lisää löylyä, lisää olutta (tulkoon erikseen mainituksi, että yhdellä pikkutölkillisellä pärjättiin). Lämpö kerääntyy jäseniin, tuntuu mukavan rennolta. Laituria kohti. Mamma mia, rouva ui! Siis ihan oikean kierroksen. Ui ja kiljuu. Nousee ylös ja kiljuu. Juoksee kohti saunaa, hyppii, pomppii ja kiljuu – tällä kertaa riemusta, ei kauhusta. Saunaan lämmittelemään ja sama uusiksi, kerran vielä.

Pukuhuoneessa hän kiittää minua sydämestään. Miten ihana olo, mikä kokemus, mikä fiilis! Tuntuu kuin voisin kaataa vuoria, hän sanoo. Ja mitä anarkismia kypsällä iällä: uikkarit päällä saunassa olutta juomassa ja löylyä heittelemässä ihan oman mielen mukaan. Danke!

”Olen löytänyt sisäisen suomalaiseni”, hän sanoo ja kiittää taas.

Kirjoittaja nauttii itsekin ajoittaisen avannon