Kun Pyynikillä leivottiin maailman paras munkki

"Käytiin Pyynikillä munkilla." Enempää ei usein tarvitse selittää, sillä Pyynikin näkötornin kahvilan munkit ovat kuuluisia ulkomaita myöten. Nykyinen munkkiresepti syntyi 1980-luvun lopulla, kun Eva Suoste ryhty kahvilan pitäjäksi, löysi hyvän perusreseptin, kokeili, maisteli ja sai suolan, sokerin ja kardemumman kohdilleen.

Pyynikin harjun korkeimmalla kohdalla sijaitsee vuonna 1929 valmistunut Pyynikin näkötorni. Se on kuuluisa etenkin maisemistaan ja munkeistaan. Maisemat tarjoilee jääkauden muokkaama luonto ja kukoistava Tampereen kaupunkiseutu, munkkeja tornin kahvilasta on saanut "aina".

Jaro Suoste on Pyynikin munkkikahvilan yrittäjänä nyt yhdeksättä vuotta, mutta kahvila on hänelle tuttu jo lapsuudesta. Suosteen vanhemmat Eva ja Timi pyörittivät toimintaa parikymmentä vuotta. Suosteen perheen ja munkkikahvilan yhteinen tarina alkaa 80-luvun puolivälistä, kun Jaro oli vielä alle kouluikäinen.

"Kävimme äidin kanssa Pyynikillä hiihtolenkillä ja pysähdyimme näkötornin kahvilaan munkeille ja kuumalle mehulle. Äiti katseli silloin siinä ympärilleen ja totesi, että tällaista paikkaa olisi kiva joskus pitää", Jaro Suoste muistelee.

Eva Suoste täydentää poikansa muistikuvia sähköpostitse Uudesta-Seelannista.

"Kahvilassa oli niinä aikoina peräkkäin pari eri yrittäjää, jotka leipoivat munkkeja kumpikin omalla tyylillään. Kerran sitten rohkaistuin soittamaan kaupungille ja pyysin, että jos kahvilan pito ja tornin hoito tulevat yleiseen hakuun, minulle ilmoitettaisiin siitä."

Asia ehti jo melkein unohtua, kun kaupungilta tuli puhelinsoitto. Kahvilan silloinen pitäjä halusi luopua tehtävästään, joten nyt olisi aika jättää hakemus. Näin toimittiin, ja loppukesästä 1987 Eva Suoste perheineen sai tiedon, että he voisivat aloittaa lokakuussa, sopivasti Tampereen päivän aattona.

Munkkireseptin synty

Eva Suoste kertoo käyneensä näkötornilla tiedustelemassa, millaista tarjontaa kahvilaan kannattaa suunnitella. Heti alkuun tuli selväksi, että asiakkaat tulevat munkkien ja kahvin toivossa. Eva Suoste ei ollut koskaan ennen leiponut munkkeja, mutta pääsi hyvään alkuun vähän sattumankin ansiosta:

"Timillä oli tuolloin antikvariaatti, jossa istuin toisinaan päivystämässä. Vanhoja kirjoja selaillessa käteeni osui pieni vihkonen menneiltä vuosilta, ehkä 30-luvulta. Se oli jonkin myllyn mainoslehti, jossa oli muun muassa yksinkertainen munkkiresepti."

Eva Suoste ryhtyi kokeilemaan reseptiä kotona:

"Varsinkin sokerin, suolan ja kardemumman suhteita piti makustella useita kertoja. Makutuomareina toimivat Timi ja Jaro sekä viime kädessä oma suu. Lopputulos onkin sitten historiaa."

Kokeiluista syntyi herkku, jota tarjoillaan Pyynikin näkötornin kahvilassa edelleen joka päivä, satoja ja vilkkaimpina aikoina jopa tuhansia kappaleita päivässä. Alkuperäinen reseptivihkonenkin lienee edelleen tallessa, mutta siinä määrin arkistojen aarteena, että sen löytäminen vaatisi määrätietoista penkomista.

Perinteistä tunnelmaa,
ihmeitä pienessä keittiössä

Pyynikin näkötornin kahvilan sisätiloja virkistettiin talvella pienellä remontilla. Radikaaleja muutoksia ei ole tulossa, sillä Jaro Suoste haluaa säilyttää paikassa sen perinteisen ilmeen ja ilmapiirin. Eva Suoste muistelee, miten kahvilan pidon alkuaikoina luotiin kodikkuutta:

"Laitoin sinne maton, verhot, pöytäliinat ja paljon ruukkukukkia kaari-ikkunalle. Kaari-ikkunan edessä meillä oli sohvakalusto, jossa asiakkaat tykkäsivät istuskella ja viihtyä. Meillä oli myös tapana somistaa sesonkien mukaan, esimerkiksi itsenäisyyspäivänä on aina ollut valkoiset pöytäliinat ja siniset kynttilät – ja paljon ihmisiä, jotka tulivat katsomaan ilotulitusta tornista."

Kahvilan keittiö on oma lukunsa. Tilaa on vähän, mutta kaikki tehdään itse paikan päällä ja siihen tahtiin, että bussilastillinenkin munkinnälkäisiä matkalaisia saadaan tyytyväisinä jatkamaan matkaansa. Palvelun nopeuttamiseksi ryhmiltä toivotaan etukäteen vinkkiä saapumisesta.

"Keittiöön ei mahdu isoja laitteita, joten pienemmillä on pärjättävä silloinkin, kun munkkeja menee vaikkapa 1500 tai 2000 päivässä. Henkilökunta tekee kyllä uskomatonta työtä", Jaro Suoste kiittää.

Hilpeyttä herättänyt hissipoika,
maailman paras munkki

Jaro Suoste on tehnyt pienestä pitäen töitä Pyynikin näkötornilla. Alkuaikojen muistoissa on muun muassa hissipojan homma, johon hän ryhtyi isänsä ehdotuksesta ja lapsen innolla.

"Se saattoi herättää kävijöissä hiukan hilpeyttä, kun sellainen metrin mittainen pikkupoika oli avaamassa hissin ovea ja painamassa nappeja", Jaro Suoste naurahtaa.

Eva Suosteen muistoihin on jäänyt muun muassa munkki, jonka hän leipoi eräänä hiljaisena, lumisena talvipäivänä:

"Olin juuri saanut esille vadillisen vasta paistettuja munkkeja, kun sisään tuli asiakas. Hän siirtyi kaikessa rauhassa teen ja munkin kanssa ikkunapaikalle, haukkasi lämmintä munkkia ja äkkiä, suu täynnä, suorastaan puuskahti: 'Tämä on varmasti maailman paras munkki!'"

www.munkkikahvila.net

Read the story in English on Tampere - All Bright! Magazine