Kohtaanto ongelma?

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että meillä Suomessa on vakava kohtaanto-ongelma.

Ensinnäkin työ ja tekijät eivät kohtaa. Samalla, kun meillä on merkittävä rakenteellinen ja pitkäaikaistyöttömyys, myös akateemistesti koulutettujen keskuudessa, moniin palvelutehtäviin ei tahdo löytyä tekijöitä. Olemassa oleva työ on vääränlaista, tai se on väärässä paikassa. Työtä pitäisi olla enemmän kasvavissa vientiyrityksissä ja vähemmän täällä julkisella sektorilla hallinnollisissa tehtävissä.

Vielä huolestuttavampi ilmiö on, että yritysten tuotteet sekä palvelut ja kansainväliset asiakkaat eivät kohtaa. Tämä tietenkin jarruttaa vientiä ja sitä kautta kasvua. Yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen ei myöskään aina kohtaa. Meillä on paljon hyviä yrityksiä, mutta markkinat ovat väärässä paikassa. Ne on kaukana ulkomailla eikä siinä naapurikunnassa, kuten ehkä joskus oli.

Lisäksi meillä on jo, ja edelleen kehittymässä, kuntalaisten palvelujen osalta myös vakava kohtaanto-ongelma. Terveyspalvelut tai posti ovatkin väärässä kunnassa, tai lähikoulu tyhjillään. Olenkin miettinyt, että puheessa digitaalisuuden murroksesta ja vaikutuksesta, onko kyse syystä vai seurauksesta? Vai onko kyseessä ongelman laajuuden ja päättäjien välinen kohtaanto-ongelma?

Tai saattaahan kohtaanto-ongelma olla kirjoittajan ja ympäröivän maailmankin välillä.

Kirjoittaja on kohtaanto-ongelmien kanssa työskentelevä johtaja ja ratkaisee niitä kansallisten innovaatio-ohjelmien avulla