”Kiitos yksityiskohtaisesta jutusta!” – Miksi matkabloggaajaa kannattaa käyttää

[ssba-buttons]

Vuoden verran kirjoittaneeksi matkabloggaajaksi olen naputtanut useamman jutun vastineeksi yrityksen myöntämästä palvelusta kuten hotelliyöpymisestä. Joskus minulta kysytään, saako bloggaamisesta jotain tai mistä keksin moiset. ”Tiedän kyllä, mitä bloggaaminen on, mutta saako siitä jotain?” kaveri kysyy. Joku kirjoittaja taas ilmoittaa bloginsa etusivulla, että hänen blogissaan ei esiinny yhteistyöpostauksia.

Olen toivonut alusta saakka, että julkinen kirjoittamiseni matkabloggaajana olisi ammattimaista. Sen tarkoituksena heti alussa oli säilyttää kirjoittamisen ilo ja opetella käyttämään matkablogia keinona kirjoittaa jotain muuta kuin henkiökohtaista päiväkirjaa. Paperiset muistikirjat ovat täyttyneet kahdeksanvuotiaasta saakka, ja salamat ja sydämenkuvat piirtelen sinne.

Kun Popot pogoillen oli päivittynyt hädin tuskin viikon verran, osuin bloggaajien tapaamiseen Matkamessuilla tammikuussa 2014. Kokenut bloggaaja, joka tiesi yritysyhteistyöstä paljon, antoi yksinkertaisen vinkin: "Blogiyhteistöiden puolesta kannattaa olla myös itse aktiivinen: lähesty sellaisia tahoja, jotka koet kiinnostaviksi ja joiden kanssa toteutettu yhteistyö sopii juuri sinun blogiisi. Siten tarjoat myös lukijoillesi mielenkiintoista ja hyvää sisältöä," Marinella Ruusunen Kaukokaipuu-blogista totesi.

Niinhän se on. Jos istun nurkassa odottamassa, että joku tulee ja tekee onnelliseksi, kauankohan saan odottaa? Kun uskallan pistää varpaani veteen, usein kysäisy sähköpostitse riittää ja olen kokemusta ja muutamaa jutunaihetta rikkaampi. Matkabloggaamisesssa yritysyhteistyön merkitys kasvaa, vaikkei likikään kaikille ole selvää, mistä koko puuhassa on kyse.

MITÄ TE OIKEIN TEETTE?

Tampereella huhtikuussa 2014 pidetyillä Kotimaan matkailumessuilla kuljin pressikortti rinnassa. Olin kirjoittanut messuorganisaatioon ja kysynyt, millaista yhteistyötä he tekevät matkabloggaajien kanssa, ja sain tulla messuille median edustajana.

Kun en näyttänyt tutulta paikallislehden toimittajalta, yrittäjät kyselivät esittelypisteissään, mistä olen. Reaktio oli sekoitus kiinnostusta ja hämmennystä. Mitkä matkabloggaaja oikein tekee? Onko teitä monta Suomessa? Kiinnostavaa, haluaisitko tulla tutustumaan yritykseemme?

Kun epätietoisuus oli silminnähden yleistä, eikä ajatusta bloggaajaan tutustumisesta kuitenkaan lainkaan tyrmätty, aloin tuumia, paljonkohan matkablogeista on kirjoitettu. Kirjablogeista esimerkiksi on julkaistu tietokirja. Arvellakseni tilausta olisi yleisesitykselle matkabloggaamisesta ja sen merkityksestä yrityksille. Entä hyödyttäisivätkö toisaalta yritykset matkablogeja?

Sanon matkabloggaaminen enkä matkabloggaajat. Genre on siitä kiintoisa, että muutkin kuin pelkistä matkoista kirjoittavat matkabloggaavat joskus. Ehkäpä muotibloggaaja lähtee muotiviikoille ja asustaa hotellissa ja kirjoittaa siitä kuvauksen. Kukaties mamabloggaaja löytää jotain lapsiperheelle sopivaa viikonlopun retkikohteesta ja julkaisee postauksen. He matkabloggaavat.

Varsinaisten matkablogien kirjoittajista jotkut pitävät varsin yleistä linjaa matkailuun liittyvistä aihepiireistä vaihtelevasti kirjoittaen. Toisen aihepiiri tai näkökulma voi olla hyvinkin rajattu. Joku jättää hotellipostauksen kirjoittamatta, koska blogin linjaan ei sovi se marmorimäärä... Yksi laatii juttujaan lapsiperheen näkökulmasta, toinen liikkuu liftaamalla tai tutkailee kotiseudun luontoa. Joku ajattelee lukijoitaan. Hän tietää, millainen hänen Pihtiputaan mummonsa on, ja kirjoittaa tälle.

MITEN BLOGGAAJA HYÖTYY

Äskettäin huomasin olevani mielipidevaikuttaja. Tapasin päällikön, joka oli tarjonnut palveluaan vastineeksi postauksesta. Olin kirjoittanut pari postausta, jotka henkilökunta kuulemma oli niin ikään saanut luettavikseen. Johtaja kiitteli sähköpostitse yksityiskohtaisista jutuista ja osasi muutenkin vetää oikeasta narusta. Sukulainen oli käynyt tapahtumassa innostuttuaan blogiartikkelistani, ei siksi, että tiesi sukulaismiehen olevan siellä töissä.

Useimmiten bloggaajalla on täysin vapaat kädet kirjoittaa juttunsa. Muutaman kerran yhteistyökumppani on ehdottanut minulle näkökulmaa artikkeliin. Kyllähän jutun tilaaja voi toivoa vaikkapa hotellin yhteydessä olevan museon esittelyä, eikö niin. Ei hän silti pane sanoja kirjoittajan suuhun. Tai luonnoksiin.

Yritys voi myös nostaa blogiartikkelin esiin. Useampikin juttuni on ollut hotelliketjun viikon blogina, ja se nosti lukijamääriä useamman sadan kävijän verran. Blogiini päädyttiin verkkosivuilta, kohteen tai henkilönnimeä hakemalla. Yritys pyysi lupaa linkata juttuni ja sain siis tietää siitä etukäteen.

Ajoittain onnistun esittelemään kohteen, vaikkapa äskettäin Juicen kirjaston, joka ei ole tuttu oikein kenellekään. Bloggaajakollega saattaa kommentoida, että taas kolkka, josta ei tiennyt mitään. Kirjoittaminen tiedon jakamisen kannalta täyttää myös tarkoituksensa, ja se ilahduttaa. Kun se paperinen muistikirja on erikseen piirrellä yksityiset salamat ja sydämenkuvat, on mukavaa, jos julkinen kirjoittaminen tavoittaa lukijat muutoinkin kuin viihteenä.

Moni yrittäjä on valmis pitkäaikaiseen yhteistyöhön. Joidenkin viime vuoden alussa tulleiden kumppanien kanssa jatkan edelleen. Palautetta vaihdetaan, ja sellainen avoimuus on hyvä pohja muokata suuntia myös bloggaamisessa.

MITÄ YRITYS SAA BLOGIYHTEISTYÖSTÄ

Yrittäjänä tiedät, minkä verran maksaa painattaa kaksituhatta värikuvaesitettä, jakaa ne messuilla ja toivoa, että ne muutakin kuin selataan kerran tai ohitetaan suoraan. Säästäisitkö, jos antaisit bloggaajalle maistiaisen palvelustasi ja hänen bloginsa tavoittaisi 2 000 lukijaa?

Lukijamäärä ei ole ainoa kilpailuvaltti. Olin kirjoittanut kolme kuukautta, kun hain hotelliketjun juhlavuoden kampanjaan, joten blogiini löysivät kaverit ja ne, jotka osuivat blogiportaalin sivuston mainintojen kautta sinne. Rantapallon sivulle päivittyy tusina tuoreinta julkaisua ja muutamia kommentoituja, ja palkista avautuu lista kaikista sen blogeista.

Tuoreella bloggaajalla ei voinutkaan olla paljon lukijoita, ja yhteistyötä kysellessäni kerroin, montako kuukautta popot olivat pogoilleet blogisfääreissä. Intoni ja kiitollisuuteni huomattiin myös, ja olen saanut ensimmäisen vuoden aikana hotelliöitä ja pääsylippuja, suuhunpantavaakin. Ainoa kerta elämässäni muuten, kun olen alkanut kiljua siksi, että ravintolalasku on liian pieni.

Ehkäpä bloggaaja tietää jonkin käytännön vinkin, jonka hoksauttaa yrittäjällä. Äskettäin vierailin muutaman bloggaajan kesken puolisen vuotta sitten aloittaneessa perheyrityksessä. Juttukumppanimme tarttui kynään ja kirjoitti muistiin ehdotuksen muutoksesta ilmoittamiskäytännössä. Asia oli aivan pieni, mutta ellei ole selvillä mahdollisuudesta kiinnittää ilmoitusta sosiaalisen median sivulle, ei tule ajatelleeksi, että tärkeä ja asiakkaiden yhteydenottoa helpottava tieto voi helposti kadota edestakaisin vieriviin kommentteihin.

MITÄ KULUTTAJALLE KOITUU BLOGIYHTEISTYÖSTÄ

Matkaa suunnitteleva etsii tietoa blogeista yhä enemmän. Bloggaajien kokemukset saattavat sisältää matkustavalle tärkeitä yksityiskohtia, esimerkiksi, saako hotellihuoneessa ikkunan auki.

Kun bloggaaja on käynyt kohteessa ja jakaa oman kokemuksensa vaikkapa hiihtovaellukselta, hänellä on käsitys mökin ja saunan välimatkasta.

Säännöllisesti lukemastani blogista tulee minulle luotettava ja tuttu. Tai ehkäpä tarvitsemani kohdetieto tuleekin vastaan matkavertailusivuston blogiosiosta, kun klikkaan karttaa ja näen, montako postausta voin etsiä.

ONKO SE REHELLISTÄ?

Bloggaajan ajatuksia ei voi ostaa, ei sydäntäkään. Yhteistyö ei merkitse silmien sulkemista epäkohdilta eikä sitäkään, ettei kiitollisuus ja tyytyväisyys olisi aitoa, koska se on ilmaista. Mihin perustuu ajatus, että lahjan antamiseen tai vastaanottamiseen kuuluu automaattisesti ketunhäntä kainaloon? Koska kyse on liikemaailmasta eikä henkilökohtaisesta ystävyydestä? Voiko yrittäjä tai bloggaaja tuottaa hyvää mieltä vaikka hoiteleekin bisnestään tai muuta ammattimaista tekemistään?

Median edustajana bloggaajalla on valtaa ja valta tuo aina vastuun. Lisäksi kirjoittaminen on julkista ja teksti jää verkkoon elämään. Siksi ammattimainen kirjoittaminen on varmasti hiotumpaa kuin rupatteleminen töiden jälkeen parhaan kaverin kanssa. Mielipiteet ovat omia kummassakin tapauksessa.

SAAKO SIITÄ RAHAA?

Monikaan ei tienaa blogillaan. Joskus portaaliin kuuluvalle saatetaan maksaa palkkaa. Jos ostaa verkkotunnuksen, on vapaampi hankkimaan mainoksia sivustolleen, vaikkei ilmaisessa blogiportaalissakaan kirjoittava kilpailukiellossa ole. Kokeneet bloggaajat sanovat, että on normaalia jäädä ilman tuloja ensimmäisen kahden vuoden ajan. Aina voi miettiä, minkä verran sijoittaa, jos bloggaamisen on tarkoituskin pysyä pelkkänä harrastuksena.

Onhan siinäkin puolensa, että pulittamalla kympin bussilipun voi lomailla yhden yön hotellissa. Yhteistyöpostauksilla vain ei vuokraa makseta. Enkä ainakaan minä tiedä, millä keinoin saisi kolmesataa hotelliyötä vuodessa, ja muuttaa nyt kissojen kanssa harva se päivä...

Tämä on ensimmäinen vierailupostaus, jota minulta on pyydetty. Kysyin heti juttupalkkiosta, eikä sitä ollut tarjolla. Oli lupa kieltäytyä, ja jos vieraskirjoitusta pyytävä taho olisi ollut nihkeä tai muuten en olisi ollut siitä kiinnostunut yrityksenä, olisin kieltäytynyt. Suostuin, koska halusin palkita Tredea Oy:n innon; siellä on viikonlopun bloggaajaretkiämme varten nähty paljon vaivaa. Elämyslahja ei ole riihikuiva.

Osallistuin vuoden 2015 Matkamessuihin ammattilaispäivänä, ja alan toimijat ja matkabloggaajat tapasivat toisiaan. Pohjoismaalainen yrittäjä, jonka asiakkaina oli monta yritystä matkatoimistoalalla, kysyi, miten houkutella uusia bloggaajia yhteistyöhön. Jotkut kieltäytyvät kirjoittamasta, ellei siitä makseta, mutta mitä voisi tarjota? Kävisikö esimerkiksi jutun jakaminen yrityksen somessa, kun sivua seuraisi niin ja niin monta ja nämä lukisivat jutun?

Entä voisinko tarjota matkoja blogissani, toisen maan edustaja kysyi. Eipä ollut käynyt mielessä pystyttää matkatoimistoa blogiin, vaikka tiedän erään bloggaajan järjestävän toisinaan lukijamatkoja.

#BLOGGARITMANSESSA

Miinä ja toinen matkabloggaaja, Angata-blogia http://www.rantapallo.fi/angata/ noin neljä vuotta kirjoittanut Rosita, järjestimme kymmenkunnalle bloggaajalle #bloggaritmansessa-viikonlopun tammikuussa 2015. Tredea Oy/Visit Tampere ja monet paikalliset yritykset lähtivät innokkaasti mukaan. Näköjään Visit Tampere tuntee väkensä ja tiesi, mitä yhteydenottoja suosittaa, sillä olipa mukana tuore tai pitkään toiminut yrittäjä, rautalankaa ja värikyniä asiamme selvittämiseksi ei yhtään tarvittu. Päinvastoin meitä bloggaajia hengästytti ehdotusten tulva, kun sitä ja vielä tuotakin olisi ollut tarjolla ja jos olosuhteet estävät tämän, tehdään sitten noin. Loistavaa, kiitos mukaan lähteneille!

Täytyi todeta, että omat rahkeet eivät riittäneet tarttua kaikkeen, mitä kalenteriin olisi mahtunut, mutta jutunaiheita on taskussa monta odottamassa, ja paljon on verkkoon jo kirjoitettukin. Pyysimme bloggaajia lisäämään aihetunnisteiksi #bloggaritmansessa ja #tampereallbright, joten jutut voi kaivaa verkosta jälkeenkinpäin.

Osa viikonloppuamme oli keskustella kutsuvieraidemme – enimmäkseen matkabloggaajia mutta muidenkin genrejen – kanssa yritysyhteistyöstä ja esitellä kirjaideamme. Rosita ja minä aiomme laatia tietoteoksen matkabloggaamisesta nimenomaan yritysyhteistyön näkökulmasta, ja kuulimme kollegoiden kokemuksista Juicen kirjaston rauhallisen tunnelman ja tarjoilujen ääressä.

Kirjoitin elämäni ensimmäisen lehdistötiedotteen hieman skeptisenä, mutta opin, etteivät ne päädykään lukemattomina spämmeihin. Yle Tampere otti yhteyttä, nauhoitti reilun minuutin pätkän suoraan lähetykseen ja teki kunnon jutun verkkosivuilleen. Ehkä Matkamessut nostavat matkabloggaamista ja matkailuaiheita mediassa kaikin puolin. Joka tapauksessa meistä ollaan tietoisia, linkki ei leviä vain kavereiden kesken, vaan uusi yhteistyökumppani sen jo kerkesi lähettää eteenpäin.

MENOLIPPU MATKABLOGEIHIN JA KUKA SEN KIRJOITTAA

Tampereen viikonloppumme oli yksi tapaustutkimus kirjaammekin varten ja voi miten hehkun vielä monta päivää myöhemmin, kun muistelen innostuneita uusia ihmisiä kanssamme.

Tähän mennessä Rosita ja minä olemme pyöritelleet ideaa, muovanneet intoa ja laatineet sisällysluettelon. Rosita on kirjoittanut Angata-blogiaan Rantapallossa nelisen vuotta. Se alkoi Afrikasta ja on muovautunut matkamieteblogiksi.

Popot pogoillen täytti juuri vuoden ja keskittyy aikomaani enemmän kotimaanmatkailuun. Sekin on Rantapallon alustalla, mutta kirjahankkeemme ei liity Rantapalloon mitenkään, ja kirjan tiimoilta aloitamme lisäksi luultavasti yhteisen blogin johonkin muualle. Vielä ei ole linkkiä tarjota siihen, blogeistamme voit seurata viitteitä hankkeen muovautumiseen.

Kustantajaa meillä ei vielä ole sen enempää kuin rahoitustakaan. Niitä täytyisi setviä seuraavaksi. Aikataulumme on väljä; vaikka kirjan tekemiseen kuulemma menee ainakin kuukausi, me kaavailemme pikemminkin vuotta.

Tiedätkö, onko tästä kirjoitettu? Voihan olla, että vaikkapa opinnäytetyössä on pohdittu näkökulmia. Kuulisin mielelläni. Sellainenkin vinkkaaminen käy yhteistyöstä bloggaajan kanssa.