Mediapolis kertoo uusia tarinoita
29.12.2014
Tampereen Mediapoliksessa on meneillään mielenkiintoinen muodonmuutos: Tohlopin tv-keskuksesta on sukeutumassa tarinankerronnan ja digitaaliteollisuuden keskus, jonka ovet ovat auki kaikille alasta kiinnostuneille.
"Missä on Ransu?"
Tämä on yksi useimmin kysyttyjä kysymyksiä, kun Mediapolikseen tulee vieraita. Eikä ihme, sillä keskikokoisena videonoutajana tunnettu koirahahmo on ilahduttanut lastenohjelmien yleisöä vuosikymmenten ajan. Kävijöitäkin riittää, sillä Mediapoliksessa on nykyään Ylen tv-tuotantojen lisäksi opiskelijoita, yrityksiä ja tapahtumia. Väkeä on omasta takaa tuhatkunta, ja vieraita käy joka päivä kymmenittäin, usein sadoittain.
Tohlopin tv-keskus aloitti muodonmuutoksensa, kun Yle myi kiinteistön Technopolikselle vuonna 2012 ja jäi sinne vuokralaiseksi, yritykseksi muiden yritysten joukkoon.
– Meillä on nyt 17 toimijan verkosto. Se kasvaa edelleen, ja kasvulle on talossa ja tontilla tilaa, kertoo Mediapolis-hankkeen kehityspäällikkö Jan Kolkkinen.
Mediapolis on nimetty tarinankerronnan ja digitaaliteollisuuden keskukseksi. Tarinankerronta nousee luontevasti paikan tv-keskushistoriasta. Muodonmuutos Mediapolikseksi avaa tv-tuotannon fasiliteetit kaikille tarinankertojille.
– Esimerkiksi Mediapoliksen studiot tulevat normaalikäyttönsä ulkopuolella kaikkien saataville, ja asiakas saa täältä avaimet käteen -periaatteella kaikki tarvitsemansa tuotantopalvelut, oli sitten kyse tv-ohjelman kuvaamisesta tai tapahtuman järjestämisestä, Kolkkinen sanoo.
Digitaaliteollisuus oivallettiin kahvipöytäkeskustelussa, kun mietittiin sopivaa sanaa kuvaamaan suuntaa, johon Mediapolis kokonaisuutena kulkee. Digitaaliteollisuutta syntyy, kun otetaan tarinankerronnan ja visuaalisuuden osaamista ja liitetään siihen sopivassa määrin tieto- ja viestintätekniikkaa, ihmisen ja teknologian vuorovaikutusta, pelillisyyttä ja niin edelleen.
Mediapoliksen vahvuus on Kolkkisen mukaan siinä, että kampuksella saadaan koottua kaikki tarvittavat alat ja niiden edustajat yhteen, vaikkapa sitten kahvipöydän ääreen ideoimaan. Esimerkiksi näin:
– Motion capture nousi aiheena esille vuosi sitten. Keräsimme koolle kaikki, jotka olivat siitä puhuneet ja kiinnostuneet. Nyt selvitetään, saataisiinko tänne syntymään Suomen ensimmäinen motion capture -studio, ja aihepiiristä on myös monitieteinen tutkimushanke käynnissä.
Tuotekehitys, kokeilut ja demot – niitä Mediapoliksen kampuksella halutaan nähdä tulevaisuudessa paljon. Kolkkinen nostaa esimerkiksi elokuussa alkaneen transmediapilotin, jossa on mukana opiskelijoita ja teknologiayrityksiä. Tarinan päänäyttämönä toimii Mediapoliksen kellari, jossa voi hetkessä siirtyä 60-luvun kaupaksi rakennetusta tilasta futuristisiin kellarikäytäviin.
– Pilotissa kokeilemme tarinankerronnan ja teknologian yhdistämistä. Tärkeintä on, että teemme yhdessä jotain ja opimme siitä, emmekä tyydy piirtelemään kalvoesityksiä siitä, mitä voisimme tehdä, jos…
Kokeiluja tarvitaan. Mediatoimiala on murroksessa: teknologia muuttaa tekemisen, jakelun ja kuluttamisen tavat ja rakenteet. Jo lähitulevaisuudenkin ennustaminen on vaikeaa.
– Tilanne on aika demokraattinen, periaatteessa kenellä tahansa on mahdollisuus kansainväliseen läpimurtoon. Tampereella on ainakin hyvät ainekset tähän, täällä on teknologiayritystoimintaa, Nokian jälkeistä osaamista ja startup-toimintaa, tarinankerronnan taitoa ja Mediapolis digitaaliteollisuuden keskuksena.
Entä mitä kuuluu kävijöiden kaipaamalle Ransulle? Se on vetäytynyt viettämään aktiivisia eläkepäiviä Pirkkalaan henkilökohtaisen avustajansa Pertti Nättilän kanssa. Ylen lastenohjelmia tuotetaan kuitenkin edelleen Mediapoliksessa.
– Pikku Kakkosta tehdään myös tulevaisuuden lapsille, mutta nykyään sen parissa voi viettää aikaa monilla eri välineillä, Kolkkinen kertoo.
*********************
Artikkelin on tilannut Avoin Tampere -ohjelma, joka on mukana rahoittamassa Mediapolis-hanketta.
