Ratsastaminen on asenne- ja taitolaji

Ratsastaminen on asenne- ja taitolaji. Olen rakastanut hevosia koko pienen ikäni ja päässyt myös opettelemaan ratsastamisen jaloa taitoa. Hevoset ovat ihanimmillaan isoja, lämpöisiä ja turvallisia kumppaneita, jotka tuntuvat aistivan ihmisystäviensä kaikki tunnetilat. Voi sitä tunnetta, kun iso kaveri painaa päänsä hartiallesi ja antaa oman lämpönsä ja rauhallisuutensa valua yllesi. Siinä ne maailman murheet unohtuu. Hevosen seurassa on pakko rauhoittua ja keskittää ajatuksensa vain siihen mitä tekee.  Ei ole parempaa terapiaa olemassakaan kuin hevonen.

Entäs sitten se ratsastaminen. Jos haluat elämääsi haasteita, aloita ratsastusharrastus. Mikään ei nollaa ajatuksia paremmin kuin tunti hevosen selässä. Kuusi jalkaa, kaksi kättä ja kaksi päätä – yhtälö joka pitäisi saada liikkumaan yhteisen tavoitteen mukaisesti yksissä tuumin. Ratsastaessa tarvitaan ohjia, pohkeita, istuntaa ja painoapuja, mutta tärkein kaikista avuista on omien korvien välissä. Tunnetasolla vaihteluväli on hurja – välillä onnistutaan ja välillä käydään pohjamudan kautta. Tärkeintä on kuitenkin periksiantamaton asenne, rentous, ilo ja tsemppimeininki. Käynti, harjoitusravi, kevytravi, laukka ja vastalaukka, siirtymät ja laukanvaihdot, pohkeenväistö, etuosa- ja takaosakäännökset, erilaiset myötä- ja vasta-asetukset, avo- ja sulkutaivutukset jne.. ratsastaessa ei aika käy pitkäksi. Ratsastus vaatii hyvää keskittymistä, rentoutta ja monen asian yhteen koordinointia. Hienovaraisessa apujen käytössä mikään ei saa jyrätä toisten kustannuksella. Vähemmän on enemmän.

Ratsastaessa ratsastaja ja ratsu rakentavat yhdessä koko ajan toimivampaa kokonaisuutta, jossa kaikki osat kerta kerralta hioutuvat paremmin yhteen ja löytävät oman tarkoituksensa. Hermostuminen, pakottaminen ja otteiden koventaminen harvoin auttavat asiaa – yhteistyö hevosen kanssa on herkkää ja vaatii paljon kuuntelemista ja pienten signaalien huomaamista. Joskus ratsastajalla on huono päivä ja joskus hevosella on huono päivä, mutta sattuu niitäkin kertoja, että molemmilla on hyvä päivä. Silloin voi kokea todellisia onnistumisen tunteita – niitä pieniä hetkiä, kun annettu tehtävä onnistuu yhteistyössä niin, että kaikilla on rauhallinen ja levollinen olo. Silloin nauttivat sekä hevonen että ratsastaja.

Ratsastukseen liittyy myös tiivis suhde opettajan ja oppilaan välillä. Itse olen joutunut opettelemaan ratsastamista uudelleen vakavan ratsastusonnettomuuden jälkeen. Prosessin myötä olen joutunut kohtaamaan itseni ja pelkoni silmästä silmään ja käsittelemään ne kaikki tunteet, joita hevosen selkään uudelleen istuminen pitkän tauon jälkeen toi tullessaan. Silloin tarvittiin vahvaa luottamusta omaan itseen, hevoseen sekä opettajaan ja uskoa siihen, että jossain vaiheessa hevosen kanssa yhdessä työskentely on taas maailman ihanin asia. Prosessiin meni yli kaksi vuotta, mutta nyt aletaan olla maalissa. Kiitos kaikille niille ihanille ystäville ja ratsastuksen opettajille, jotka ovat jaksaneet kannustaa eteenpäin ja ovat sopivissa kohdin aina työntäneet eteenpäin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Heppailussa on yllättävän paljon yhteisiä nimittäjiä yrityspalveluiden kehittämisen kanssa. Kokonaisuutta rakennetaan tavoitteellisesti ja yhteistyö pitäisi saada toimimaan niin, että kaikki pystyvät asettumaan yhteisten päämäärien taakse ja näkevät yhteisen hyödyn. Osasia koordinoidaan ja erilaisia tekemisen rooleja ja tapoja mietitään. Jokaisella yrityspalveluita tuottavalla organisaatiolla ja henkilöllä on oma merkityksellinen roolinsa kokonaisuudessa. Tarvitaan paljon tsemppihenkeä, yhdessä tekemistä ja luottamusta, ja välillä asioiden kokonaan uudella tavalla näkemistä. Tarvitaan myös uskallusta kokeilla uusia asioita ja avointa mieltä uudenlaisille yhteistyön tekemisen tavoille.

Kaikkia tarvitaan, jotta alueemme yrityspalvelut olisivat maan vetovoimaisimmat. Iso yhteinen tavoite ja päämäärä tulisi olla kaikilla kirkkaana mielessä – se, että alueemme yrityksillä olisi edellytykset toimia kannattavasti, kasvaa ja kansainvälistyä ja että alueemme yrityspalvelut tukisivat tätä tavoitetta parhaalla mahdollisella tavalla. Kokonaisuuden rakentamisessa välillä kyse voi olla pienenkin yksityiskohdan hiomisesta, välillä taas katsotaan isoa kuvaa ja yhteistä tekemistä.

Asiakaslähtöiset ja ymmärrettävät yrityspalvelut ovat intohimoni ja pyrin kehittämään niitä yhtä intohimoisesti kuin suhdetta nelijalkaisiin ystäviini. Molemmissa tarvitaan päätä, sydäntä ja kättä - vahvaa sitoutumista, epäonnistumisten sietämistä, rohkeutta yrittää uudelleen, paljon tekemistä ja lopulta monia onnistumisia yhteistyössä teidän kaikkien kanssa.  

Kirpeän raikasta syksyä kaikille toivotellen,
Niina

Kirjoittaja toimii Tredeassa ymmärrettävien yrityspalveluiden unilukkarina