Yksittäistapaus: fiktiivisiä tarinoita elävän elämän havainnoista
15.10.2020”Sen minkä näkee voi muuttaa.” Yksittäistapaus-lyhytelokuvien kampanjasivuston otsikossa tiivistyy jotain olennaista elävän kuvan yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuuksista. Elokuva voi nostaa asioita näkyviin ja rakentavaan keskusteluun.
Yksittäistapaus-lyhytelokuvat tuovat esiin naisiin kohdistuvaa näkymätöntä vallankäyttöä. Ajatus niiden tekemisestä oli kytenyt jo pidemmän aikaa ennen hankkeen alkua – elokuvatuotantoyhtiö Tuffi Filmsin väki huomasi pohtivansa tämän tästä, ovatko kulttuuri ja yhteiskunta tosiaan niin tasa-arvoisia kuin niiden haluaisi uskoa olevan. Miksi vastaan tulee hämmentäviä tilanteita, joissa joutuu sukupuolen perusteella syrjityksi tai ohitetuksi?
– Sitten tuli kaksi esitystä, Anna Paavilaisen Play Rape ja Raisa Omaheimon Läski, jotka toivat kirjaimellisesti lavalle jotain tästä havainnosta ja tekivät näkyväksi asioita, joista olimme yrittäneet saada kiinni, kertoo Tuffi Filmsin Elli Toivoniemi. Hän on luotsannut Yksittäistapaus-hanketta yhdessä Kirsikka Saaren kanssa.
Kollektiivin iso voima
Havainnot pitäisi sanoittaa myös elokuviksi, todettiin Tuffissa, ja se täytyy tehdä isommalla joukolla, koska aihe on niin laaja. Toivoniemi luonnehtii hankkeen liikkeellelähtöä orgaaniseksi: kaikki joille soiteltiin, halusivat tulla mukaan. Vapaamuotoisissa tapaamisissa 15 tekijän kollektiivi jakoi ajatuksia ja punnitsi sisältöjä. Ryhmään kuuluu elokuvantekijöitä, taiteilijoita, tutkijoita ja yhteiskuntavaikuttajia.
– Ryhmässä tekeminen ja yhteisen asian äärellä oleminen on iso voima, sen ansiosta juttu on noussut suuremmaksi kuin osiensa summa, Toivoniemi toteaa.
Yksittäistapaus-lyhytelokuvat ovat fiktiota, mutta niiden perustana ovat tekijöiden havainnot siitä, miten naisiin kohdistuva näkymätön vallankäyttö toimii yhteiskunnassa ja yksityiselämässä. Aiheet eivät olleet alkujaankaan helppoja käsitellä.
– Muistan hyvin sen, miten näitä pyöriteltiin ja mietittiin, voiko tästä tai tästä tehdä elokuvaa, onko tämä sen kokoinen asia. Mutta ryhmän voima ja tuki näkyivät siinäkin, että kenenkään ei tarvinnut yksin kannatella näitä vaikeita teemoja, Toivoniemi sanoo.
Lyhytelokuva oli tarinoiden muodoksi luonteva valinta, kun käsiteltävänä oli pieniä, arkisia ja nopeasti ohimeneviä hetkiä, jotka kuitenkin kertovat yhteiskunnan valtarakenteista ja toimintamalleista. Toivoniemen mukaan elokuvassa niitä pystyy tutkimaan hetki hetkeltä ja ilme ilmeeltä.
Osa Yksittäistapauksen tarinoista on ollut pohjana pitkälle elokuvalle Tottumiskysymys, joka oli ehdolla neljän Jussi-palkinnon saajaksi. Jussi-gaala siirrettiin tänä vuonna koronatilanteen takia lokakuulle. 14.10. pidetyssä gaalassa Tottumiskysymyksen tuottajat, ohjaajat ja käsikirjoittajat voittivat toista kertaa jaetun Nordisk Film -palkinnon. Tunnustus myönnetään elokuvantekijälle, joka on edistänyt poikkeuksellisella panoksellaan vuoden 2019 aikana kotimaista elokuvaa ja nostanut sen tasoa. Palkinnon perusteluissa mainittiin muun muassa, että "Tottumiskysymys on usean ohjaajan ja käsikirjoittajan lyhyemmästä teoksesta koostettu elokuvakokonaisuus, joka on nimeään myöten suuri elokuvallinen nautinto. Sen moniäänisyys soi heleästi ja kiistattomasti.”
Ohjeita rakentavaan keskusteluun
Yksittäistapaus-elokuvien vaikuttavuustyön ytimessä on – itse elokuvien lisäksi – Erätauko-säätiön rakentavan keskustelun materiaali jokaiselle elokuvalle. Koko paketti on saatavilla vaikkapa koulussa tai kotona käytettäväksi hankkeen kampanjasivustolla.
Toivoniemen mukaan nuoret on tärkeä osallistaa keskusteluun, sillä tutkimustulosten mukaan esimerkiksi joka kolmas ysiluokkalainen tyttö on kohdannut seksuaalista häirintää tai ahdistelua – asia, joka selvästi kaipaa muutosta.
– Kenenkään ei tarvitse hypätä keskusteluun kylmiltään, kun ensin katsotaan elokuva ja sitten puhutaan siitä ohjeiden mukaan. Omia kokemuksia ei tarvitse jakaa ja kaikki voivat osallistua, oli heidän taustansa mikä tahansa, Toivoniemi kertoo.
Yksittäistapaus-lyhytelokuvien vaikuttavuustyö laajenee työelämään, sillä Työsuojelurahasto on lähdössä tukemaan hanketta. Lisäksi Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta on liittänyt Yksittäistapaus-sarjan osaksi opetusta. Yliopistosta valmistuu vuosittain suuri määrä opettajia ja psykologeja koulujen eri asteille.
Yksittäistapaus on myös mukana EU:n rahoittamassa ERASE GBV -hankkeessa, joka tutkii ja kehittää kasvatusalan työntekijöiden ammatillisia valmiuksia väkivallan kohtaamiseen. Hanke parantaa tietoisuutta erityisesti sukupuolistuneen väkivallan eri muodoista ja niihin puuttumisen mahdollisuuksista.
Tampereen tuotantokannustin ohjaa tasaveroiseen kohteluun
Film Tampere on yksi Yksittäistapaus-lyhytelokuvien tukijoista, sillä kollektiivissa on mukana tamperelaisia tekijöitä ja hanke oli siltä osin oikeutettu Tampereen tuotantokannustimeen. Film Tampereen ohjelmajohtaja Ilkka Rahkonen muistuttaa, että kannustin ei ota kantaa tuotantojen sisältöön, sillä se on elinkeinopoliittinen väline.
– Mitä enemmän tehdään elokuvia, jotka herättävät keskustelua, viihdyttävät ja saavat siten katsojat liikkeelle, sen parempi meidän näkökulmastamme. Tietysti se aina lämmittää, kun tekijät tarttuvat tärkeisiin aiheisiin, ja tamperelaiseen mielenmaisemaan tasa-arvoisuus ja suvaitsevaisuus sopivat hyvin, Rahkonen sanoo.
Kannustin itsessään ohjaa työskentelyä tuotannoissa tasaveroiseen kohteluun. Rahoitusta saavat vain tuotannot, joiden tuotantokulttuuri täyttää Suomen Elokuvasäätiön ohjeistuksen seksuaalisen häirinnän ehkäisystä.
Tuotantojen ilmastovaikutukset ovat toinen viime aikoina esille noussut teema. Tampereen kaupunki haluaa olla hiilineutraali vuonna 2030, ja siksi Film Tampere on mukana pienentämässä AV-tuotantojen hiilijalanjälkeä. Ajatuksena on rakentaa helppokäyttöinen järjestelmä tuotantojen hiilijalanjäljen monitorointiin.
– Haluamme, että alalle syntyy uusia käytäntöjä ja standardeja, joiden avulla tuotannot voivat toimia ympäristöystävällisesti, Rahkonen sanoo.
Toivoniemen mukaan ilmastovaikutukset ovat tärkeä kysymys, ja uusia toimintatapoja pitää löytää välittömästi. Näkyväksi tekeminen on tässäkin avainasemassa, sillä muutosta voi tapahtua vain, kun ongelmat tunnistetaan ja tunnustetaan.
– Ekosetti-opas on todella hyvä alku käytännön teoille. Sen lisäksi olen miettinyt nimenomaan eriarvoisuuden, tasa-arvon ja ilmasto-ongelmien yhteyden tunnistamista. Mitä inhimillisempiä ja tasa-arvoisempia tekoja ja toimintatapoja luomme, sen kestävämpää ilmastotyötä teemme, Toivoniemi sanoo.